Sä olet ja hiljainen ja

kovin synkkä kun sut varjoissa nään

kesäisen yön yksinään

Me luodut toisillemme oltiin niin luulit kai

katkerana välttelet nyt katsettain

Mua kaivata saat, katsoa saat

vaikka en ollutkaan se oikea

Satuprinsessaa sä oottaa saat

Vaikka päivies päähän koskaan et sellaista löydä

Satuprinsessaa ei ollutkaan

Vain pieniä hyviä hetkiä jotka sä itsekkin kai nyt näät

Tän yhden viimeisen yön sulle antaa mä voin

huomaatko nyt katoavaa kaikki on.

Pian unohdat sinäkin toisen kanssa nää tiet kuljet ja me

hymyillään kun kohdataan

Kaivata saa, katsoa saa

vaikka ei enää me tunnetakkaan

Satuprinsessaa sä...

Ja kun viimein sä ymmärrät

silloin jo myöhäistä on

Satuprinsessaa sä...

Satuprinsessaa sä...